Poijut
Ensimmäinen Suomessa
Suomen rannikon loistot, majakat ja purjehdusmerkit vuodelta 1920 kertoo Valkoisen porttiviitan poijun rakennusvuodeksi 1889. Sensijaan vastaava kirja vuodelta 1890 kertoo Ensimmäisen Porttireimari tulilyhdyn (1889) olevan asetettu alaslasketussa upotusarkussa olevan paalun kärkeen.
Leveys P 61° 37', Pituus I. Grw:stä 21° 29'
Valon ja loistolaitteiden laatu sekä valovoima Hefnerin yksiköissä: K. v.
Valon tahi merkin kork. merenpinnasta/perustuksesta metr.: 4,9 / -
Majakkarakennuksen tahi merimerkin laatu ja rakennusvuosi, kuin myös aika jolloin viimeisin muutos on tehty: Lyhty asetettu valkoisen, puisen, poijun puu telineelle. 1889
Muistutuksia:
Purjehtiessa näitten, ja seuraavien johtoloistojen avulla
ovat valkoiset loistot jätettävät E:n ja punaiset P:n.
Reposaaren satamalaitoksen kustantamat.
Kaasukäyttöiset valopoijut
Vuoden 1920 loistokirjassa oli viisi poijua, joista neljä oli
AGA:n valmistamia kaasukäyttöisiä teräspoijuja,
jotka poistettiin talven ajaksi asemapaikaltaan:
Sredneja (1909)
Edvardin matala (ei vuosilukua)
Skarvenin loistopoiju (1907)
Märkkallan kellopoiju (ei vuosilukua)
Muovipoijut
Agan valmistamia muovipoijuja otettiin
käyttöön 1960 luvun loppupuolella. Ne olivat
pienikokoisia paristokäyttöisiä valopoijuja, joita
käytettiin teräspoijujen ohella vähemmän vaativissa
kohteissa. Vuonna 1986 käyttöönotetulla Utö -
Naantali 13 m väylällä otettiin käyttöön
muovista valmistetut poijuviitat. Poijuviitta on viitan tavoin
esijännitetysti ankkuroitu jääpoiju.
Jääpoijut
Vapaastikelluvat jääpoijut otettiin
käyttöön 1970-luvun alussa. Ne syrjäyttivät
perinteiset avovesipoijut ja niiden tarina kerrotaan tarkemmin jääpoijujen historiasta kertovilla sivuilla.
|
