Viitat
Puuviittoja oli korvattu muoviputkiviitoilla jonkin verran jo 1970-luvun lopulla.
Suuren viitoitusuudistuksen yhteydessä 1980 siirryttiin Suomessa
käyttämään muoviputkiviittoja lukuun ottamatta
uloimpia merialueita. Muoviviitoista saatujen kokemusten
myötä puuviittojen käyttö lopetettiin kokonaan
1990-luvulla.
|
Kuva Jungfrusundin
väyläaseman viittavarastolta. Etualalla on
käytettyjä, kunnostettuja ja uusia muoviputkiviittoja.
Halkaisijaltaan 160 ja 225 mm viitat on varustettu valo- ja
tutkaheijastimin. Taustan aallonmurtajalla näkyy betonisia
viitta-ankkureita. Aallonmurtajan päässä näkyy
myös rantavalaisin, joka auttaa hahmottamaan aallonmurtajan
sijainnin pimeässä. Pienitehoinen valaisin on varjostettu
niin, ettei se anna merenkulkijalle häiritsevää valoa
horisontin suuntaan. |
Siirtyminen puuviitoista muoviputkiviittoihin mahdollisti
ympärivuotisen viitoituksen. Jäät rikkoivat ja
hävittivät puuviitat ja
ne oli keväällä uusittava. Muoviviitat
kestävät monin verroin paremmin
jääolosuhteita. Niistä vain pieni
prosenttimäärä rikkoutuu tai siirtyy
paikaltaan talven aiikana. Puuviittojen ankkuripainona oli n. 150 kg.n
painoinen kivi, kun muoviputkiviitoissa käytetään 1200 -
1800 kiloisia betoniankkureita, suurviitoissa ankkuripainon koko on
5000 kg ja vielä sitäkin suurempia olosuhteista riippuen.
Muoviviitat on varustettu valo- ja pääsääntöisesti myös tutkaheijastimin.
Viitoitusuudistuksen yhteydessä vuonna 1980 Suomi siirtyi muiden
maiden kanssa kansainväliseen
viitoitusjärjestelmään, mikä mahdollistaa
kardinaali- ja lateraaliviitoituksen. Keltamustat kardinaaliviitat
osoittavat minkä ilmansuunnan puolella viitasta väylä
kulkee. Ne soveltuvat parhaiten vesialueille, joissa
yksittäisiä viittoja on harvassa.
Lateraaliviitat osoittavat nimelliskulkusuuntaan nähden
väylän vasenta
ja oikeaa reunaa. Nimelliskulkusuuntaan kuljettaessa punainen vasen
viitta jätetään vasemmalle ja vihreä oikea viitta
oikealle puolelle.
Nimelliskulkusuunta on aina tarkistettava kartalta. Se osoitetaan
kartalla väylän alkupään nuolella ja sen
jälkeen sopivissa kohden
väyläviivaan piirretyllä nuolimerkillä.
Lateraaliviitoitus sopii parhaiten ahtaammille väylille, joissa on
runsaasti viittoja ja vähän väylien risteyksiä.
Tällaisia väyliä ovat mm.
sisääntuloväylät satamiin sekä
vesistöissä virtaussuunnnassa kulkevat väylät.
Jolloin nimelliskulkusuunta on kohti satamaa tai ylävesiä.
Keväisin jäiden lähdön jälkeen kaikkien
viittojen sijainti tarkastetaan, siirtyneet viitat siirretään
oikealle paikalleen ja vaurioituneet viitat vaihdetaan uusiin.
Tämä työ nykyaikaisilla menetelmillä on monin verroin pienenpi kuin
kaikkien puuviittojen uusiminen.
|
