Pelastetaan Skomakaren merirasti!!!

Majakkamestarit ry:n
toimesta käytiin Loppukesästä 2004 kuvaamassa ja mittaamassa Skomakaren ja
Enstenin merimerkkien hirsisalvosten jäännökset Hangon ja Hiittisten välisen
saaristoväylän varrella mahdollisen entisöinnin varalta. Nämä ainoat jäljellä
olevat rakennelmat edustavat 1800–luvulla yleisesti käytössä ollutta
merirastityyppiä. Skomakaren on yksi niistä 33 rannikon merimerkistä
pohjanmaata lukuun ottamatta, jotka sisältyivät luotsimajuri Broddin luetteloon
1800-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, mikä korostaa näiden kahden merkin
historiallista arvoa. Merkit olivat niin huonossa kunnossa, ettei niiden
säilyttäminen nykyisillä paikoilla ole mahdollista. Tallennettujen kuvien ja
mittojen perusteella olisi kuitenkin mahdollista rakentaa uudet vastaavanlaiset
hirsisalvokset.
Luotsimajuri Broddin
selostuksen vuodelta 1802 mukaan Skomakaren merimerkki sijaitsi pienellä
kalliolla Hankoniemen ja Jungfrusundin välillä. Se oli vuonna 1802 rakennettu
hirsistä ja vain 3 kyyn. korkea. Kaikesta päätellen merkki oli avoin
nelikulmainen hirsikehä.

Suomen sodan aikana 1808 – 1809 venäläiset hävittivät kaikki
Suomenlahden merimerkit ja majakat suurimmasta pienimpään. Sodassa tuhottiin
Porkkalan ja Utön valomajakat Högstenin, Marsundin, Lågskärin, Ledsundin
Nyhamnin, ja Hangon tunnusmajakat sekä Rödhamnin kummeli. Ilmeisesti myös
Skomakaren merkki tuhottiin, koska Orrengrundin tunnusmajakka oli
Suomenlahdella ainoa mikä säilyi. Tarkoituksena oli vaikeuttaa Ruotsin
laivaston liikkumista Venäjän valloittamilla alueilla.
Seuraavan kerran Skomakaren tuhoutui vuonna 1854 Itämaisessa
sodassa (Krimin sota), minkä jälkeen se rakennettiin uudelleen vuonna 1856. Sen
2,67 m
korkean hirsikehän keskelle pystytettiin nyt 4,16 m korkea tanko
käsivarsineen ja kalkittiin valkoiseksi vuonna 1889, mutta vuonna 1896
maalattiin pohjoinen, itäinen ja läntinen sivu ylhäältä mustaksi ja alhaalta
valkoiseksi ja eteläinen sivu punaiseksi. Purjehdusmerkin korkeus vedenrajasta
on 37,7 jalkaa
ja näkyväisyys 7 engl. meripenikulmaa.
Nämä merkit eivät enää kuulu merenkulkulaitoksen
turvalaiterekisteriin eikä niitä niin ollen ylläpidetä turvalaitteina.
Majakkamestarit yhdistys yrittääkin löytää keinoja miten nämä yli 200 ja 150
vuoden ikäiset merkit voitaisiin entisöidä ja säilyttää jälkipolville.
Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen Ylihallituksen 1 päivään
Huhtikuuta 1890 antamassa kirjassa Selitys
Tulimajakoista, Tunnusmajakoista ja muista merirasteista pitkin Suomen
rannikkoa Koiviston salmelta Wiipurin läänissä Tornion kaupunkiin kerrotaan
Skomakarista seuraavaa:
Tuli- ja tunnusmajakan tahi merirastin selitys
Skomakarin merimerkki 59° 50’ 53” 22° 48’
22”
Rakennuksen tahi merirastin asema
Skomakarin kalliolla kulkuväylässä Hankoniemen ja Jungfrusundin
välillä Hangon länsiselän kaakkoisosassa sijaitsevaa saaristoa.
Tulitornin, majakkarakennuksen tahi merirastin väri
Pohjoinen, läntinen ja itäinen
sivu 2/3 korkeuteen ylhäältä mustat, alinen 1/3 sekä riuku ja taulu valkoiset
ja eteläpuoli punainen.
Valkean tahi merirastin korkeus engl.jalkaa
yli veden
37,7
yli karin
22,1
Luotsipaikka, johon merirasti luetaan
Hankoniemen sisäinen
Muistutuksia
Neliskulmainen avoin tukkikehä, 13,6 jalkaa kehän yli
kohoova riuvun kanssa keskellä, jonka huippuun on varsi eli osoitin kiinnitetty
osoittamaan kulkuväylän suuntaa.
On johtona kuljettaessa Hankoniemen ja Jungfrusundin välillä
Hangon läntis-selän itäosassa
|