Majakkamestarit otsikkokuva
Etusivu Yhdistys Toimintaa Galleria Jäsenet Tiedotteet Linkit
Vasen sivu Porin majakka

Pelastetaan Skomakaren merirasti!!!

Skomakaren merirasti

Majakkamestarit ry:n toimesta käytiin Loppukesästä 2004 kuvaamassa ja mittaamassa Skomakaren ja Enstenin merimerkkien hirsisalvosten jäännökset Hangon ja Hiittisten välisen saaristoväylän varrella mahdollisen entisöinnin varalta. Nämä ainoat jäljellä olevat rakennelmat edustavat 1800–luvulla yleisesti käytössä ollutta merirastityyppiä. Skomakaren on yksi niistä 33 rannikon merimerkistä pohjanmaata lukuun ottamatta, jotka sisältyivät luotsimajuri Broddin luetteloon 1800-luvun ensimmäiseltä vuosikymmeneltä, mikä korostaa näiden kahden merkin historiallista arvoa. Merkit olivat niin huonossa kunnossa, ettei niiden säilyttäminen nykyisillä paikoilla ole mahdollista. Tallennettujen kuvien ja mittojen perusteella olisi kuitenkin mahdollista rakentaa uudet vastaavanlaiset hirsisalvokset.

Luotsimajuri Broddin selostuksen vuodelta 1802 mukaan Skomakaren merimerkki sijaitsi pienellä kalliolla Hankoniemen ja Jungfrusundin välillä. Se oli vuonna 1802 rakennettu hirsistä ja vain 3 kyyn. korkea. Kaikesta päätellen merkki oli avoin nelikulmainen hirsikehä.

Skomakaren LU-nurkka

Suomen sodan aikana 1808 – 1809 venäläiset hävittivät kaikki Suomenlahden merimerkit ja majakat suurimmasta pienimpään. Sodassa tuhottiin Porkkalan ja Utön valomajakat Högstenin, Marsundin, Lågskärin, Ledsundin Nyhamnin, ja Hangon tunnusmajakat sekä Rödhamnin kummeli. Ilmeisesti myös Skomakaren merkki tuhottiin, koska Orrengrundin tunnusmajakka oli Suomenlahdella ainoa mikä säilyi. Tarkoituksena oli vaikeuttaa Ruotsin laivaston liikkumista Venäjän valloittamilla alueilla.

Seuraavan kerran Skomakaren tuhoutui vuonna 1854 Itämaisessa sodassa (Krimin sota), minkä jälkeen se rakennettiin uudelleen vuonna 1856. Sen 2,67 m korkean hirsikehän keskelle pystytettiin nyt 4,16 m korkea tanko käsivarsineen ja kalkittiin valkoiseksi vuonna 1889, mutta vuonna 1896 maalattiin pohjoinen, itäinen ja läntinen sivu ylhäältä mustaksi ja alhaalta valkoiseksi ja eteläinen sivu punaiseksi. Purjehdusmerkin korkeus vedenrajasta on 37,7 jalkaa ja näkyväisyys 7 engl. meripenikulmaa.

Nämä merkit eivät enää kuulu merenkulkulaitoksen turvalaiterekisteriin eikä niitä niin ollen ylläpidetä turvalaitteina. Majakkamestarit yhdistys yrittääkin löytää keinoja miten nämä yli 200 ja 150 vuoden ikäiset merkit voitaisiin entisöidä ja säilyttää jälkipolville.

Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen Ylihallituksen 1 päivään Huhtikuuta 1890 antamassa kirjassa Selitys Tulimajakoista, Tunnusmajakoista ja muista merirasteista pitkin Suomen rannikkoa Koiviston salmelta Wiipurin läänissä Tornion kaupunkiin kerrotaan Skomakarista seuraavaa:

Tuli- ja tunnusmajakan tahi merirastin selitys
Skomakarin merimerkki 59° 50’ 53”    22° 48’ 22” Skomakarin luettelopiirros

Rakennuksen tahi merirastin asema 
Skomakarin kalliolla kulkuväylässä Hankoniemen ja Jungfrusundin välillä Hangon länsiselän kaakkoisosassa sijaitsevaa saaristoa.
 
Tulitornin, majakkarakennuksen tahi merirastin väri
Pohjoinen, läntinen ja itäinen sivu 2/3 korkeuteen ylhäältä mustat, alinen 1/3 sekä riuku ja taulu valkoiset ja eteläpuoli punainen.
 
Valkean tahi merirastin korkeus engl.jalkaa
yli veden                              37,7
yli karin                                22,1
 
Rakennuksen aika
1856
 
Luotsipaikka, johon merirasti luetaan
Hankoniemen sisäinen
 
Muistutuksia
Neliskulmainen avoin tukkikehä, 13,6 jalkaa kehän yli kohoova riuvun kanssa keskellä, jonka huippuun on varsi eli osoitin kiinnitetty osoittamaan kulkuväylän suuntaa.
On johtona kuljettaessa Hankoniemen ja Jungfrusundin välillä Hangon läntis-selän itäosassa
Majakkamestarit ry - Anna palautetta - Paluu - Linkit
Copyright © Kimmo Koivunen & Majakkamestarit ry 2006
Päivitetty 25.6.2007